Ehkä isoin ongelma itsensä motivoinnissa on tämä tavoitteettomuus. Olen itse aikamoinen taivaanrannan maalari, joten tavoitteet ovat yleensä kunnianhimoisia ja "huippuhyviä", mutta niiden toteuttaminen jää aina puolitiehen. Minun on vaikeaa olla johdonmukainen ja asettaa pieniä saavutettavissa olevia tavoitteita jotka tukisivat suurempaa haavettani. Monesti pienien tavoitteiden saavuttaminenkin kariutuu siihen, että pidän niitä liian helppoina ja itsestäänselvyyksinä ja sitten sillä verukkeella kusetan itseäni ettei minun tarvitse asettaa sellaisia tavoitteita. Hoen aina töissä asiakkaillemme ettei ole tekosyitä ja kun tuntuu siltä ettei jaksa, niin aina jaksaa vielä vähän lisää koska pitkälti kaikki on vain omasta päästä kiinni. Nyt pitäisi itsekin alkaa kuuntelemaan omia neuvoja ja alkaa toteuttamaan niitä ratsastuksen parissa. Mikään ei ole mahdotonta jos raaskii nähdä vaivaa asian eteen! Mitään ei myöskään tapahdu jos aina antaa itselleen periksi. Näillä puheilla tää likka ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyy harrastuksensa parissa!
Milloin sinulla on viimeksi ollut motivaatiomörkö kylässä ja kuinka olet sen selättänyt? Entä minkälaisia tavoitteita teillä on tällä hetkellä ratsastuksen suhteen?
Halla voi silti kaikesta huolimatta hyvin. Halla muutti kuun puolivälissä uuteen karsinaan, pysyttiin kuitenkin edelleen samassa tallissa, mutta nyt tammalla on uudet ihanat naapurit ja neitokainen viihtyy huomattavasti paremmin uusien naapureidensa seurassa. Toissaviikolla Halla sai nauttia vapaista ja lihashuoltopäivistä, kun hieroja kävi kolmesti availemassa jumiutuneita lihaksia. Hierontakuurin jälkeen Halla on ollut selkeästi energisempi ja liikkunut paremmin (jahka vain taas malttaa keskittyä tekemiseen). Parin pakkaspäivän piristämänä neiti oli melkoisen pirtsakka ratsastaessa ja muutamat köyrimisetkin se esitti hienosti alkuraveissa. Itse tyydyin vain nauramaan tilanteelle, sillä eihän tuo osaa tiputtaa ratsastajaa selästään vaikka se yrittäisi kuinka!
Tällä hetkellä edetään rauhallisesti ja tutkaillaan mitä syksy ja talvi tuovat tullessaan. Minä koitan ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas kunnolliseksi heppatytöksi. Se projekti alkaa heti tänään, kun könyän taas poniseni selkään parin päivän ratsastusvapaan jälkeen. Tällä viikolla olisi ajatuksena päästä myös temppuilemaan puomien ja/tai kavalettien kanssa, katsotaan kuinka käy!
Toivottavasti teillä lukijoilla on kivasti käynnistynyt lokakuun viimeinen viikko!
Muistakaa että enää kahdeksan perjantaita jouluun! ♥
